Talovlogi Tulipalon 3w vuosipäivä tulisia ruusuja vaikeita tunteita amp viisautta vai hulluutta
>> YOUR LINK HERE: ___ http://youtube.com/watch?v=cS-UVOC1DYw
Tällä videolla näytetään ja kerrotaan, miten vietettiin meidän merkittävintä vuosipäivää. Se on aika raskasmielinen video, mutta mukana on myös pupuhaskigekkosöpöilykevennyksiä 🥰 • Viime viikolla 7.11.2023 oli kulunut tasan kolme vuotta siitä, kun herättiin neljältä yöllä palavasta kodistamme. • Se yö muutti koko meidän elämän – ja meidät. • Vaikka tuntuu hurjalta, niin tulipalon vuosipäivä onkin ja tulee varmasti aina olemaan meidän elämän tärkein tai ainakin yksi tärkeimmistä vuosipäivistä. • Sinä päivänä – tai oikeastaan sitä yötä edeltävänä ja seuraavana – me taas muisteltiin palanutta taloamme. Sitä ihanaa Suomen itsenäistymisen vuonna 1917 rakennettua Malmgårdin kartanon vanhaa työläistaloa. Sitä 180-neliöistä sympaattista tiilikattoista hirsivanhusta, joka oli meidän ensimmäinen ikioma koti. Sitä onnea, jota me koettiin, kun kyettiin se ostamaan, vietettiin siellä ensimmäinen yö makkarin lattialla pönttöuunin edessä nukkuen ja asuttiin siinä se kolme ja puoli kuukautta. Niitä kaikkia suunnitelmia, ideoita ja unelmia, joita me sinä aikana ehdittiin tehdä. Sitä tulevaisuutta, joka meillä sen talon kanssa piti olla. • Niiden muistelu on kaunista ja ihanaa, ja halutaan aina vaalia niitä muistoja. Onneks meidän muistojen tukena meillä on paljon kuvia ja videoita. • Me muisteltiin tietenkin myös tulipaloa edeltävää iltaa, itse tulipaloyötä ja tulipalon jälkeistä aikaa. • Mitä enemmän aikaa kuluu sitä paremmin sen tajuaa, miten hirveä koko se yö ja tapahtuma oikeasti oli. Sillon itse tulipaloyönä ja sen jälkeen meitä suojas vielä ihan erilainen naiivius ja kykenemättömyys ymmärtää ja tuntea. Tietyllä tapaa se hirveys ei pystyny koskettaa meitä kuten nyt. • Tulipalo opetti kuitenkin meille, että milloin vain voi elämässä tapahtua mitä vain. Sen myötä päätettiin, että halutaan elää vieläkin enemmän täysillä. • Me tavallaan avattiin meidän onnen, ilon ja nauttimisen tunteiden korkki ihan kokonaan. • Mutta kun avaa tunteidensa pullon korkin ja uskaltaa tuntea täysillä, sitä ei voi valikoida, mitä tunteita haluaa päästää sieltä tunteidensa pullosta ulos. Sieltä meidän pullosta alkoi puskea ulos myös kaikki ne ikävät tunteet, joita me oltiin jo lapsuudesta asti opittu pullottamaan piiloon ja joita tulipalon ja sen seurausten myötä syntyi tosi paljon lisää. Nyt ne ei halunneet enää pysyä piilossa, vaan puskea hyvien tunteiden lailla ulos. • Ja me huumaannuttiin niistä hyvistä tunteista ja haluttiin niitä lisää – mutta samaan aikaan myös pahat tunteet lisääntyi. Yritettiin blokata ne pois, hukuttaa ne hyvien tunteiden alle. • Mutta sellanen ei vaan yksinkertasesti onnistu. • On joko padottava kaikki tunteet tai ei mitään. • Nyt jälkikäteen myös tajuaa paremmin sen, miten yksin me lopulta oltiin ja ollaan oltu tulipalon jälkeen. Meidän läheiset on tottakai auttaneet niin hyvin kuin he voi ja ehtii, ja jopa tuntemattomat ihmiset auttoi meitä tulipalon jälkeen useissa talkoissa. Ollaan löydetty ihania yhteistyökumppaneita ja ammattilaisia tueksemme. • Mutta kaikkien niiden tunteiden kanssa me oltiin ihan yksin. Samoin monien käytännön asioiden kanssa. • Ja mitä tukea tää hyvinvointiyhteiskunta tarjosi sellaisen tragedian kohdatessa? • Hyvin vähän. • Sen sijaan meidän luottamus niin pelastuslaitokseen kuin poliisiin horjui heidän taholtaan tulleen kohtelun takia. Mikään taho ei suostunut neuvomaan tai tukemaan käytännön asioissa tulipalon jälkeen. Sen vielä ymmärtää, että bisnestä tekevä vakuutusyhtiö teki kaiken meille mahdollisimman vaikeaksi ja raskaaksi – mutta sen päälle myös esimerkiksi kunnan museo ja jopa verottaja iski kyntensä meihin. Siis kyllä – meidän talomme paloi ja jouduttiin sen takia maksamaan tuhansia euroja veroja ja valittamaan asiasta hallinto-oikeuteen asti, eikä asian käsittely vieläkään ole ohi. Tästä lisää myöhemmin. • Tää kolmas vuosipäivä olikin pahempi kuin aikaisemmat. Vasta nyt me tosiaan kyetään tuntemaan ja ottamaan vastaan monia tunteita ja asioita, joita tulipalo aiheutti ja jotka sitä seurasi. Aiemmin meillä ei ole ollut vielä taitoa, eikä jaksamistakaan kohdata niitä. Se on tavallaan ironista, että nyt meillä on – ja sen seurauksena olo on aiempaa hirveämpi ja tuntuu kuin mentäisiin huonompaan suuntaan, vaikka oikeasti nimenomaan mennään eteenpäin. • Ehkä joku muukin jotain itselleen tärkeää menettänyt osaa näihin asioihin samaistua. Me kaikkihan nimittäin väistämättä kohdataan haasteita ja menetyksiä elämämme aikana. • Kirjoitinkin näistä asioista pitkän tekstin, joka löytyy täältä: http://www.voimavahtila.fi/yleinen/pa... • Jos haluat seurata tarinaamme: • Keitä olemme ja mitä teemme - http://www.voimavahtila.fi/yleinen/mi... • Vlogimme - / voimavahtila • Instagramimme @voimavahtila - / voimavahtila • TikTokimme @voimavahtila • Facebookimme - / millamarkkuvahtila • Blogimme - http://www.voimavahtila.fi/
#############################